Selina rantautui ikiomalle paikalleen Merisatamaan kesän huimien seikkailujen jälkeen. Vähän märkä oli tuo viimeinen moottorilegi vasten navakkaa itätuulta. Joko se kesä muka on ohi?
Kyllähän Selinakin on joskus käynyt Elisaaressa pitkän kaislikkoisen sisäreitin päässä, mutta silti ei ollut kapteenin eikä naisiston usko riittää kun piti mennä karttaan merkityn metrinkin matalan yli. Periltä löytyi kuitenkin auvoisan saimainen satama ja saunaakin päästiin saman tien lämmittämään.
Suunnistimme karttaan merkittyyn Hästön pohjoislahdelmaan, jossa pieni laituri ja poijuja. Jäätiin poijuun keittelemään soppaa kun laiturin edessä ei ollut tarpeeksi syvää. Täytyy uimalla käydä katsomassa rannalla oleva muistomerkki ja kukkaseppele. Ilmeni että tässä idyllisessä paikassa on aikoinaan ollut ankaran sotataiston tanner.