Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuuta 30, 2019.

Eisma

Kuva
Eismakin on viimeisen päälle EU-projektirahoilla rakennettu  pieni satama, kovin tervetullut rannikolle, jossa on huutaca pula rantautumispaikoista. Täälläkin olemme kuitenkin ainut vierasvene. Paikkoja olisi 5 - 6. Isäntäväki otti meidät hyvin ystävällisesti ja avuliaasti vastaan ja juttelimme pitkään heidän kanssaan niitä näitä.  Mutta millä ihmeellä saisimme tänne kyylarinestettä, siinäpä pähkinä! 6.7.Speden neuvo oli taas kullanarvoinen: Laitettiin kyylariin puhdasta vettä (tietenkin tilapäisesti vain). Kuinka ollakaan, punkan altahan löytyi varaosa myös autopilotin vaivaan. Mekaniikan lisäksi aluksella on sadepäivänä luettu kirjallisuutta satoja sivuja. 

Narva -Eisma

Kuva
5.7. Klo 7:45 Maukka ja Eeva, tosin jälkimmäisen vielä nukkuessa ja siis tietämättä lähteneensä, lähtivät genoalla laskettelemaan jokea  alas, kirjaimellisesti hyvän sään aikana. Luvassa on nimittäin kovin sateinen, mutta itätuulinen päivä. Raja tuossa kymmenisen metriä aamupaloittelevan tytön takana. 9:30 tankattu ja käyty rajatarkastamossa.  11:22 painellaan hyvää 7kn haipakkaa kohti länttä. Tuuli 8 m/s kaakosta. Harmaata on eikä ketään missään. Ainoana harmina on että autopilotin planeettavaihteisto tuntuu olevan  antamassa periksi, päätellen napsunnasta. 12:00 ohitetaan Sillamäen väylä ja kohdataan sinne matkalla oleva m/s Ouglich. 13:45 Tuuli moinasi sateen jälkeen ja Volvo heräsi laulamaan. Hetken kuluttua kuitenkin soi summeri. Havaittiin että merivesisuodatin oli tukossa. Eevan puhdistettua sen soi summeri edelleen. Langan päästä Spede ratkaisi ongelman: Kone oli keittänyt glycolit ja pinta oli liian alhaalla. Onneksi ainetta sentään oli tilkka jäljellä! 16:00 Tuuli hiukan viri

Narva

Kuva
Aamulla 3.7 heräsimme väkivaltaiseen vellontaan, joka syntyi kun luoteistuuli painoi ankaraa maininkia joensuusta sisään samalla kun joki virtasi vastaan noin solmun nopeudella. Onneksi eilinen moninkertainen springitys piti kutinsa! Heti aamupalan jälkeen oli kuitenkin päästävä pois moisesta rynkytyksestä.  Mutta purjehdus ylös Jokea kohti Narvan kaupunkia oli upea. Avasimme genoan ja suunnistimme rajapoijulta toiselle mainiossa myötätuulessa, toki pysytellen visusti jokaisen länsipuolella. Ãiti-Venäjään pidettiin vähintään veneenmitta etäisyyttä. Rankkasade kruunasi elämyksen! Klo 12 kiinnityimme Narvan Jōesadamaan, joka osoittautui hiukan vaatimattomaksi verrattuna aikaisempiin EU-rahoitettuihin. Taas olimme ainoa vierasvene, eikä edes paikallisia ollut monta. Kannen alla oli lämmintä ja mukavaa lueskella ja somettaa kun rankkasade ropotti kanteen. Emme kuitenkaan maltaneet  koko päivää sisällä möllöttää vaan pukeutuneina purjehtija sotisopiin uhmasimme säätä. Bongasimme sillan tois

Purtse - Narva-Jōesuu

Kuva
Suunta 2.7. klo 12 kohti itää. Länsituuli 8 m/s vie meitä sinne 6 -7 solmun haipakkaa, puuskissa nopeamminkin. Aurinko paistaa lämpimästi, mutta tummia pilviä liikkuu mantereen päällä. 14 maissa saimme rankkasateen, joka valitettavasti myös vei herkkutuulemme. Loppumatka dieseliä poltellen. 17:00 Koska joki ja satana on rajavyöyhykettä, Narva-Jōesuuhun saavuttua pitää käydä ilmouttautumassa rajavartiostolle. Vartiopaattiin kiinnittyessä kävi ilmi että oltiin joessa, joka virtasi noin solmun nopeudella. Tästä syystä kylkikiinnittyminen ei ollutkaan ihan piece of cake. Hauisvoima ei riittänyt springin virittämiseen vaan homma vaati volvovoimaa. Tänän tehtyämme siirryimme viereiseen satamaan, jossa laiturit ja kaikki EU-rahoitteista tuliterää. Aisapaikkaan kiinnittyminen oli sekin vaativaa mainitun virran ja mainingin vuoksi. Seitti saatiin toki kudotuksi. Satamamuodollisuudet eivät olleetkaan ihan totuttuja, vaan yön kiinnittymisestä piti solmia kahden sivun mittainen vuokrasopimus ja al

Purtse

Kuva
Kun länsituuli heikkeni ennustetusta kovasta vain navakaksi emme viitsineet pidemmälle vaan jäimme Purtseen. Sinne menee kapea viherpunaisin merkitty oja. Länsituuli ja maininki olivat siirtäneet sen verran hiekkaa väylälle että Selinan piti kyntää Volvon voimin läpi. Aisalaiturissa kiinni 19:15. Sataman omistaja toivotti meidät tervetulleiksi tarjoamalla hömpsyt paikallista Barbados-rommia, jonka maku oli todellakin barbadiaaninen. Vieraanvaraisuuden kruunasi vanhaan troolariin "Black Pearliin" rakennetussa saunassa ja paljussa. Satamassa on myös ravintola ja vasta valmistunut, vielä avaamaton viinan salakuljetusmuseo ja konferenssikeskus, kaikki uusissa tyylikkäissä rakennuksissa. 2.7. Jaha, mutta näinköhän satamasta pääsee ulos? Kuten tullessa,  heti sisimpien reimareiden ulkopuokella tartuttiin pohjaan kaiun näyttäessä nyt 1.6 metriä, eli vesi oli hiukan eilisestäkin laskenut. Läpi päästiin vasta kun pitkä Lauri meni mereen ja etsi syvimmän kohdan jaloillaan tunnustellen.

Vergi - Narva

Kuva
Idän pikajuna lähti kohti Narvaa Laurin ja Maurin miehityksellä. Myötätuulta 10-12 ms alkajaisiksi. Surffissa kymmentäkin solmua! Klo 17 muutettiin kurssi kohti Purtsea kun tuulitoimitus ei vastannutkaan tilausta. Nyt on vain 7 - 8 m/s lällyä.

Vergi

Kuva
Vergi on viihtyisä pikku satama pienessä niemessä, joka pistää ulos matalasta linturuovikosta. Itään päin on hiekkaranta. Kauniissa niemessä on loisto ja jonkinlaisia bunkkerirakenteita. Olimme ainoa vierasvene illalla saapuessa. Yöllä on viereen ilmestynyt saksalainen naapuri.  Rannassa on ajanmukainen kahvilarakennus ja sen päässä rajatarkastuspiste. Vaatimattomat suihkut mäntykumpareen takana olevassa vanhassa rakennuksessa. Dieselpumppukin näyttää tuossa olevan, täytyypä tankata lähtiessä.  Antti ja Tiina loikkaavat täällä maihin käyttäen hyväkseen suoraa bussiyhteyttä Tallinnaan. Laurin kanssa jatkamme kohti Narvaa. Navakkaa tai jopa kovaa länsituulta lupaillaan!

Viinistu - Vergi

Viinistun ja Vergin välinen 12 nm meni muutaman metrin myötätuulessa leppeästi musiikkia kuunnellessa lämpumässä auringon paisteessa. Mohnin majakkasaaren eteläpuolella uitiin köydestä roikkuen ja vesikin oli sangen mukavaa. Loppumatkasta vauhti lässähti ja moottori lähti laulamaan. Perillä pikkuisessa Vergin satamassa klo 17. 

Viinistu

Kuva
Viinistun satama on hieno ja suojaisa. Sataman kunkku on Abba-bändin (ei siis kalabrändin)  entinen finanssipomo ja Viron ensimmäinen ulkoministeri Jaan Manitski, joka omistaa ja ylläpitää paitsi satamaa myös hotellia, ravintolaa ja kulttuurikeskusta.  Mutta kylässä ei kyllä ole yhtikäs mitään.  Sitten viime käynnin on hävinnyt kauppa ja kyläkapakkakin on näemmä mennyt nurin. Neuvostoajan nostalgiaa on yllin kyllin jäljellä. Löysimme kalakombinaatin laboratorion, johon oli kaikki laitteet ja jopa näytteet jääneet pöydälle kun Neukkumaa kaatui ja ovat siellä edelleen ikkunan takana nähtävillä. Kulttuuri on hyvä syy tulla tähän satamaan. Abban entisen finanssipomon Jaan Manitskin keräämässä taidemuseossa on laajat kokoelmat virolaista taidetta.