s/y Selina

Ulla ja Titi saapuneet Hakkenpäähän koirineen ja proviantteineen. Mauri, Pia ja Eeva puolestaan matkustaneet Helsinkiin vajaan neljän viikon purjeduksen jälkeen. Reissu teki reilut 300 merimailia.

Rantauduttu kello 17 hienon sivutuulilennon jälkeen Hakkenpään hylättyyn ja pahan kerran rempallaan olevaan satamaan, joka muistuttaa Viron muutamia jäljellä olevia neuvostonostalgisia paikkoja, kuten Naissaarta. Satamakapteenia ei näy ja kahden kympin satamamaksu pyydetään suorittamaan kioskin postilaatikkoon. Septipumppu ja polttoaineautomaatti ovat poissa käytöstä. No joo, satama on kuitenkin hyvin suojassa pohjoistuulelta. Muita vierasveneitä ei näy ja tänne pääsee Selinan uusi miehitys mukavasti autolla.

Kun oli kiinnitytty Norrbyn laituriin lähdettiin ottamaan selvää mitä paikkakunnalla tapahtuu. Kapteeni sattui lukemaan sataman ilmoitustaulusta että juuri samaan aikaan oli yståvämme Sergio soittamassa bossa novaa Iniön kirkossa soittokaverinsa Niklaksen kanssa. Juoksuaskelein ehdittiin juuri ja juuri tapaamaan heitä, mutta brassisävelet missattin ikävästi.

Luodeperällä hyvästelty 14 Olavin vieraanvarainen perhe ja lähdetty kartoittamaan Kolkan lahden vesiä. Sieltä löydettiinkin uusi matala, samasta kohdasta josta pari päivää aikaisemmin tultiin. Löydökset on merkattu Navionicsin social layerille muiden merenkulkijoiden iloksi. 17 maissa 8.7. rantauduttu Pederzenin superhienoon satamaan, jossa sattumalta heti tavattiin pyörällä liikkeellä olleet Matti ja Maija. Sitten Olli haki meidät kesäpaikkaansa Mussaloon, jossa vietimme hienon illan ystävien kanssa. Matti ja Maija polkivat hekin improvisoidusti paikalle.

Läpi kaislikkoreitin Rymättylän kesäjuhlille, jonne poijutettu 18:00.